Pitkän hiljaiselon jälkeen ruvettiin kesällä 2016 ulkomaalaushommiin, ja hommahan edistyi alkuun ihan mukavasti. Raaputeltiin vanhaa maalia pois ja kokeiltiin vähän uutta väriäkin seiniin. Kaikki näytti sujuvan hyvin.

Sitten erehdyttiin kuitenkin kurkistamaan ulkoverhoilun taakse. Ja kas kummaa, alahirret olivat talon toisessa päässä päässeet perin huonoon kuntoon. Edellisen 12 vuotta sitten tehdyn remonttikierroksen yhteydessä rakennusselosteen mukaan ”tarpeellisessa laajuudessa” suoritettu puuosien vaihto ei sitten ollutkaan kattanut oheisen kuvan ongelmia. Eipä silti, talon kadunpuoleista päätä ei silloin kauheasti availtu, mutta olisi luullut ammattilaisten tarkistavan tämänkin.

Koska lattiat oli tehty sisältä uusiksi edellisen remontin yhteydessä, niin niitä ei haluttu avata sisäpuolelta, osaksi tietysti kustannussyistä. Päätettiin siis suorittaa korjaus vain ulkopuolelta. Iloinen tervehdys sadan vuoden takaa ei tässä vaiheessa varsinaisesti lämmittänyt mieltä.